Unelmat

Unelmat

Unelmat ovat oikeastaan aika pelottavia. On pelottavaa ajatella jos epäonnistuukin. Jos ei koskaan pääsekään perille. Mitä jos toiset nauravat? Jos unelmani ei olekaan oikeanlainen?

Mistä siten unelmoin? Mitä elämältäni haluaisin?

Haluan olla PT ja vain PT. Miksi? Tahdon auttaa ihmisiä. Auttaa heidän unelmien ja tavoitteidensa kanssa. Mutta miten voin auttaa, jos itsekkään en uskalla toteuttaa unelmiani?

Yrittäjyys on minulle pimeää ja tuntematonta aluetta, se on varmaan suurin syy. Toiseksi pelkään elannon puolesta. Pelkään ettei yritys tuotakaan. Pelko kertoo, että olen ihminen. Se kertoo myös siitä, että välitän.

Sitten löysin tämän kuvan.

Teksti pysäytti minut. Jos tietäisin, etten voisi epäonnistua mitä tekisin elämälläni?

Vastaus tähän oli helppo; irtisanoisin itseni molemmista työpaikoistani ja olisin yrittäjä.

Samalla mieleeni juolahti opettajani sanonta kurssilta: "Ensimmäisellä kerralla, kun kokeilette, tulette kaikki epäonnistumaan, kysymys on siitä kuka rohkenee kokeilemaan uudestaan"

Tiedän että haluan tätä. Juuri tätä haluan elämältä. Ainakin nyt. Saan kuulla jonkun verran kuittailua suvulta miksen hae yliopistoon tai vastaavaa. Vastaus on aina sama, "en tarvitse sitä siihen ammattiin, tai siihen mitä elämälläni haluan tehdä". He eivät halua sitä uskoa. Heille tämä on hetkellinen buumi, joka menee ohi aikanaan. Heidän toivoakseen mahdollisimman pian. Mutta hei jokainen unelmoija tarvitsee epäilijän :D

Tahdon muuttaa maailmaa, tehdä ihmisille parempaa oloa. Omalla tavallani olen ennalta ehkäisijä ennen lääkäriä, eikö se ole yhtä arvostettava asia?

Eikä puhe ole ainoastaan siitä mitä minä haluan, vaan sitä mihin pystyn. Minulle on sanottu myös näin: "Jos sinulla on auttamisen lahja, sinun velvollisuutesi on auttaa." Jollakin kummalla tavalla tunnen vahvasti tämän auttamisen olevan elämäni tarkoitus. Siitä olen haaveillut jo pienestä, nyt vain löysin minun tapani.

Mikään ei ole mahtavampi tunne kun jättää jälkensä kulkiessaan. Se kuinka näet, miten toisen ihmisen elämä muuttuu. Kuinka se ääritapauksessa muuttaa täysin suuntansa. Ja kuinka onnelliseksi se hänet tekee. Tippa tulee linssiin lähes joka kerta tätä ajatellessani. Jos päästät minut elämääsi ja taistelet täysillä, ei ole asiaa mitä en tekisi projektimme eteen. Taistelen kun naarasleijona poikasistaan. Sen verta omistautunut olen.

Lainaus asiakkaani kiitosviestistä puolen vuoden taipaleen jälkeen:

”…ja tosiaan ei jää tähän. Toivon että pystyn jatkamaa tota salia syksylläkin. Kiitos tästä tuesta. Mä voin niin paljon paremmin nyt.”

Nyt voin mietintöjen ja harkintojen jälkeen todeta, että unelmiin tulee vain tarttua. Päästää irti pelosta ja hypätä yli reunan. Joka tapauksessa tämä olisi tullut tapahtumaan joskus, joten miksi ei sitten nyt? Vihdoin uskallan antaa ääneni kuuluviin ja tehdä sitä mitä itse haluan.

Ja ei tosiaankaan jää tähän ;)

Much love <3

Sara